"Lähti kuin nettoveronmaksaja Töölöstä" Tulosta Sähköposti
06.06.2014 09:41

Kaupunginvaltuusto on käynyt huolestunutta keskustelua siitä, miksi ns. hyvät veronmaksajat muuttavat pois Helsingistä ja tilalle muuttaa paljon sosiaaliturvaa ja palveluita tarvitsevia asukkaita.

 

Ongelma on tunnustettu jo pitkään. Tyypillisesti naapurikunnat kuten Espoo ja vaikkapa Kirkkonummi ja Kauniainen houkuttelevat kovatuloisia asukkaita ja Helsinkiin muuttavat pienituloiset tai työttömät henkilöt.

Kun väestökehityksestä keskusteltiin kaupunginvaltuustossa, kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että kyseessä on vakava ongelma, jolle pitäisi tehdä jotakin. Monet valtuutetut olivat sitä mieltä, että ratkaisu ongelmaan olisi lisätä sosiaalietuuksien ja julkispalveluiden tarjontaa Helsingissä. Se on klassinen näkemys, joka aina tuodaan esiin vastaavissa tilanteissa. Mutta onko se oikea ratkaisu?

Luin hiljattain Kauppalehden keskustelupalstaa, jossa käydään aiheesta vilkasta väittelyä. Siellä on ainakin kaksi suosittua keskusteluketjua, joista toinen on otsikoitu ”Lähti kuin nettoveronmaksaja Töölöstä”. Sen mukaan kaupungin täytyy lopettaa sijoittamasta huumeidenkäyttäjien tukiasuntoloita keskelle arvostettuja ja rauhallisia kaupunginosia. Aika ymmärrettävä näkemys mielestäni.

Toisessa keskusteluketjussa todetaan, että ”kaikkihan sen ovat jo pitkään tienneet, että Helsinkiin muuttaa keskimäärin selvästi varattomampaa ainesta kuin Helsingistä muuttaa pois, kiitos vihervasemmistolaisen hyysäyspolitiikan. Helsinki toimii koko maailman sosiaalitoimistona.” Se on hieman provosoivasti ja jyrkästi ilmaistu, myönnän, mutta kommentissa on vinha perä.

Mitä enemmän Helsinkiin esimerkiksi kaavoitetaan ja rakennetaan kaupungin vuokra-asuntoja, sitä enemmän tänne muuttaa ihmisiä, joilla on varaa asua vain tuetussa asuntokannassa. Jos tavoitteemme olisi houkutella tänne paljon veroja maksavaa väkeä, meidän pitäisi päinvastoin kaavoittaa tontteja normaaleille yksityisille taloyhtiöille. Lisäksi asuntoja pitäisi rakentaa lisää ns. hyviin kaupunginosiin, joissa kovatuloinen väki haluaa asua. On hienoa, että saimme kaavoitettua asuntoja lisää Meri-Rastilaan, mutta veikkaan, että ympäryskuntien rikkaat eivät ole heti muuttamassa kaupungin vuokra-asuntoon Vuosaaren kylkeen.

Toinen esimerkki: Helsinki päätti vasemmiston ja vihreiden äänillä tarjota kaikille laittomasti maahantulleille paperittomille ilmaiset terveyspalvelut veronmaksajien kustannuksella. Eikö jo järki kerro, millaista väkeä tänne muuttaa jatkossakin Suomen muista kunnista ja ulkomailta? Sen sijaan jos kehittäisimme sosiaali- ja terveydenhuoltoon palveluseteliä ja antaisimme ihmisten itse valita, hankkivatko he palvelunsa julkiselta vai yksityiseltä sektorilta, voisimme houkutella tänne lisää nettoveronmaksajia. He haluavat usein käyttää yksityisiä palveluita ja päättää mieluummin itse, mitä omilla rahoillaan tekevät, kuin maksaa korkeita veroja julkiselle sektorille.

Asukasrakenteen vääristyminen pääkaupunkiseudun kuntien välillä on pääsyy sille, miksi Helsinki on niin innokas liittämään varakkaammat naapurikunnat itseensä. Samasta syystä mikään muu kunta ei halua tulla liitetyksi Helsinkiin. Kuntien hallinnolliset pakkoliitokset ovat kuitenkin lähinnä byrokraatin vastaus asukasrakenneongelmaan. Asiakaslähtöisempi ja markkinatalouteen pohjautuvampi lähtökohta olisi ottaa selvää, mitä tavoitellut unelma-asukkaat kotikaupungiltaan toivovat ja toimia sen mukaan.

Töölö ja Munkinseutu ovat nimenomaan sellaisia asuinalueita, joilla asuu paljon juuri sitä väestöä, jota tänne toivottaisiin enemmän. Heiltä kannattaisikin siis kysyä ihan suoraan, mitkä ovat sellaisia vetovoimatekijöitä, jotka vaikuttavat heidän valintoihinsa asuinpaikkansa suhteen.