Julkisen sektorin pitäisi vähentää eriarvoisuutta ihmisten välillä. Siinä ei olla kuitenkaan täysin onnistuttu.

Ensinnäkin sukupuolet ovat epätasa-arvoisia terveyden suhteen. Naiset elävät pitempään kuin miehet melkein kaikkialla maailmassa. Tärkeimmät syyt siihen ovat alkoholi ja tupakka, joita miehet kuluttavat enemmän. Pienempi osa erosta johtuu miesten tapaturma- ja väkivaltakuolemista. Naiset myös yleisesti hoitavat itseään paremmin ja hakeutuvat aikaisemmin lääkäriin sairastuttuaan.

 

Helsingin kaupunki yrittää tasata sukupuolten terveyseroja mm. tarjoamalla jokaiselle 40-vuotiaalle miehelle netissä sähköisen terveystarkastuksen. Se löytyy osoitteesta www.hel.fi/kundit-kondikseen Ohjelma antaa raportin terveystestin tuloksista, kertoo riskin sairasta eri tauteihin ja antaa toimintaohjeet jatkosta.

 

Miehillä ja naisilla on terveyseroja myös siviilisäätyjen välillä. Parisuhde parantaa miehen hyvinvointia ja naimisissa olevat miehet ovat terveempiä kuin sinkut. Erään tutkimuksen mukaan sinkkumiehillä on paljon suurempi riski kuolla leikkauksen jälkeen kuin naimisissa olevilla miehillä. Tosin paljon johtuu parisuhteen laadustakin. Varsinkin naiset saattavat olla terveempiä sinkkuina kuin naimisissa. Onneton avioliitto nostaa sydänsairauden riskiä. Lisäksi sinkkunaisten elintavat ovat terveellisemmät kuin sinkkumiehillä tai parisuhteessa olevilla naisilla.

 

Terveyseroihin vaikuttavat tietenkin eniten yksilölliset erot elintavoissa - tupakoinnin ja alkoholinkulutuksen lisäksi liikunta ja ruokavalio. Toisaalta terveydessä on myös selkeitä maantieteellisiä eroja. Länsirannikolla eletään pitempään kuin Koillis-Suomessa, ja ruotsinkieliset ovat terveempiä kuin suomenkieliset. Toimihenkilöt ovat hyvinvoivempia kuin työntekijät ja työssäkäyvät paremmassa kunnossa kuin työttömät. Hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä kuin pienituloiset ja vähemmän koulutetut.

 

Yksi selitys tähän voi olla eriarvoisuus terveydenhuollon saatavuudessa. Työssäkäyvät suomalaiset ovat työterveyshuollon piirissä ja se on usein järjestetty yksityisillä lääkäriasemilla. Muut joutuvat hakemaan hoitoa terveysasemilta, joilta vastaanottoaikoja on vaikeampi saada. Heidän sairauksiensa tunnistaminen ja hoito voi viivästyä. Hyvätuloisilla on myös varaa mennä lääkäriin yksityisille klinikoille omalla kustannuksellaan. Toivonkin, että sote-uudistus toisi tähän epäkohtaan tasa-arvoa. Jos valinnanvapaus toteutuisi, niin kaikki saisivat tuloihin katsomatta mahdollisuuden valita lääkärinsä myös yksityiseltä.

 

Terveyseroja on myös paikallisesti kaupunginosien välillä, koska eri alueilla asuu erilaisia ihmisiä. Hyvätuloiset ja koulutetut sijoittuvat usein eri kaupunginosiin kuin pienituloiset ja kouluttamattomat. Myös kuolleisuus on suurempaa alhaisen koulutustason alueilla. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin yksi poikkeavuus kansainvälisiin tutkimuksiin nähden. Muualla maailmassa heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat hyötyvät siitä, jos he muuttavat asumaan ns. paremmalle alueelle. Meillä näin ei jostain syystä ole.

 

Pk-seudulla alimpiin tuloluokkiin kuuluvien ihmisten terveys ei tutkimuksissa kohene, jos he muuttavat hyvätuloisten asuinalueelle. Sama hämmästyttävä ero näkyy itsemurhatilastoissa. Työntekijöillä on toimihenkilöitä suurempi riski tehdä itsemurha sellaisilla asuinalueilla, joissa työttömyys on vähäistä. Ilmeisesti perinteinen segregaation eli alueellisen eriytymisen torjunta ei toimi meillä tässä suhteessa.

 

Sen sijaan Helsigissä on saatu hyviä tuloksia siitä, että kaupunki on alkanut puuttua eriarvoisuuteen jo varhain eli lasten ja nuorten kohdalla. Kun köyhien alueiden kouluille on jaettu hieman ylimääräistä määrärahaa, niin nuorten koulutustaso on noussut jatko-opinnoissa, mikä on hieno uutinen. Koulutustason nousu puolestaan johtaa parempaan terveyteen aikuisenakin.